tiistai 27. joulukuuta 2011

joulu tuli, joulu meni

Joulu tuli, joulu meni. Aatto vietettiin anoppilassa. Vaikka ulkona olikin lämmintä ja lumetonta, kaihtimet sulkemalla saatiin luotua hyvä joulufiilis ;) Joulupäivänä suunnattiin omille vanhemmilleni, jonne pukki oli myös tuonut vahingossa lahjoja. Tapanina laiskoteltiin kotona.


jälkiruokapöytä notkui herkkuja. Uutena tuttavuutena suussasulava vadelma-tuorejuustokakku, joka jonkun taitavan kondiittorin käsialaa taisi olla.
Myös juustoilla oli ihana luvan kanssa herkutella. :P

 Lupasin näyttää tekeleitäni joulun jälkeen ja tällaisia tekeleitä paketteihin päätyi.

Huopasaippuoita (useampi kappale):



 Myös lasten kanssa yhdessä tehdyt rocky road -suklaat löysivät tiensä pukinkonttiin.




 Miehen siskolle hupullinen kauluri (omistamaani hiusmäärää on kovin vaikea tunkea mihinkään järkevään paikkaan piiloon, jotta tekelettäkin näkyisi..).


Ja takaa myös, huppu alhaalla :)


Vielä siivet oveen omille vanhemmilleni ja anopille ja apelle. Vähän muokkasin Novitan ohjetta oman mielen mukaisemmaksi :)





Loppukevennyksenä vielä kuva Joulupukista (jolla tyttö 5v huomasi olevan samanlainen viitta kun meidän vanha sohvan viltti). Pukin puku oli hukassa, joten piti improvisoida kera kylpytakin ja tuunatun viltin. Täydestä meni vaarin loistosuoritus. Kiitos kaikille ihanasta joulusta!!



perjantai 23. joulukuuta 2011

Huomenna on JOULU!

Joulufriikin jännin aika alkoi juurikin nyt. Kello on yli puolenyön ja huomenna on jouluaatto! Joulufiilistä kerättiin mm. paketoimalla ja viimeistelemällä joululahjoja. Nyt on kaikki muu valmista paitsi oman miehen lahja (hupsista). Huomenna siis viimetingassa ruuhkan keskelle. Jee.

Jorvista soittivat, ensi viikolla työhaastattelu sairaanhoitajan keikkahommin. Hurjaa! Nyt olisivat jo tarjonneet keikkaa, mutta tähän hätään en pystynyt, kun olin jo vannonut pitäväni loppuvuoden lomaa. Sitäpaitsi opintorekisteriote ei ole tullut vielä koululta, joten en olisi voinutkaan (aika tarkkaan tarkistavat nuo suoritetut opinnot).

Rentouttavaa ja ihanaa joulunaikaa kaikille! Käyn laittelemassa sitten vähän myöhemmin kuvia tekemistäni lahjoista, täällä kun käyvät lahjojen saajat kattelemassa. :)

siivet valmiina


sunnuntai 18. joulukuuta 2011

kuusi yötä jouluun on

..ja lahjat aivan kesken!

Okei, yksi lahja on lankarullaa vaille valmis. Ja sitten isoisovanhemmille on valmiina lasten kuvista teetetyt kalenterit, jotka lähtee tänään tai huomenna postissa matkaan. Meidän lähelle on auennut uusi lahjatavara- ja sisustuskauppa ja löysin megarullan näin ihanaa paperia sieltä eurolla (paketissa juurikin ne kalenterit):



Sain myös Mirvalta kivan idean tulostella joulutekstipapereita Tiimarin sivuilta. Niihin kääritään pikkulahjoja. Tai sitten askartelen niistä pieniä koreja joululahjaherkuille. :)


Ihan kohta valmiina on ovikoriste. Se on virkattu ja huovutettu. Onkin muuten ensimmäinen kerta sitten ala-asteen kun virkkaan jotain. Innostuin heti!! :) (Minähän siis olen vakaasti vannonut yläasteella, etten enää koskaan tee käsitöitä.. Kunnes rupesin neulomaan, askartelemaan, ompelemaan aikoinani pojalleni kestovaippoja... :D )


Koulu on yhtä opinnäytetyöpalaveria vaille suoritettu tältä syksyltä. Sitten alkaa (ansaittu?) loma. Töitä lähden tekemään vasta tammikuussa. Keikkaa. Laitoin hakupapereita HUS:iin sairaanhoitajan sijaisuuksiin. Hui!! En vaan osaa uskoa, että tosiaan saan tehdä jo sairaanhoitajan töitä. Aivan uskomatonta. Jännittävää. Pelottavaa. Vastuullista. Hienoa. Mutta saas nähdä. Joillekin osastoille nimittäin pääsee 150op:llä sh-sijaiseksi, kun HUS usein vaatii 180 op (itselläni nyt 152 :) 

maanantai 12. joulukuuta 2011

No jokohan sitä jo saisi tekstiä aikaiseksi

Johan siitä edellisestä postauksesta on jo melkein viikko.
2 tenttiä tentitty ja 3 ryhmätyötä tehty viikon sisään. Kyllä, opiskelen AMK:ssa :))
Kaiken kukkuraksi on ollut ongelmia opinnäytetyön kanssa: viime alkusyksystä sovittu opinnäytetyö oli vaarassa, kun hanke, johon meidän piti osallistua, peruttiinkin. Noin 20 sähköpostiviestin, opettajalle tirautettujen itkujen ja monen, monen juttutuokion jälkeen asia alkaa selvitä.. Onneksi. Johan tässä onkin hiuksia revitty!
Hippasen kiirettä siis teettänyt tuo koulu, mutta onneksi kohta LOMA! Ruhtinaallisesti aion lomailla tammikuuhun asti, jos vaan ei mehukkaita keikkatarjouksia tule. Pariin ihanaan työpaikkaan voisinkin uhrautua käväisemään vaikka lomallakin... Sitten tammikuussa taas jaksaa porhaltaa. Nyt olen kouluun kaikkeni antanut ja leponi ansainnut (kai). :)


Lauantaipäivä pelastui ihanalla postilla, jonka Hanna minulle lähetti. Onni nimittäin potkaisi ja voitin jouluarvonnassa kulhollisen karkkia ja sydämen. Kyllä tuli paketillinen joulumieltä tänne etelän jäätävien vesisateiden keskelle!



Hintsun verran olen saanut aikaiseksi myös joululahjojen tekoa. Hitaasti mutta varmasti.. Tai epävarmasti tai... Korkealentoisia ajatuksia on aina lahjojen suhteen, saas nähdä taas viimehetken paniikkia kaupan suklaahyllyllä kun lahjat on jäänyt kuitenkin tekemäti!

Hieman on myös tullut harrastettua korttitehtailua. Täytyy tosin myöntää, että koska Tiimarista oli korttikartongit loppu, osti tämä laiskottelija loput kuitenniin ihan vaan valmiina ständistä. :)
15.12. on viimeinen lähetyspäivä joulupostimerkeillä, muistakaahan se! ;)


tiistai 6. joulukuuta 2011

Laulellen ja luritellen

Meni sunnuntai. Mä olen vaan niin tohkeissani kun pääsin laulamaan, ja hyvänen aika sentäs sain vielä palkkaakin siitä! Eli lempipuuha + palkka = unelmien täyttymys. Ah, siellä oli ihana saksofoni! En olekaan ennen saksofonin kanssa laulanut.
Jasiis. Keikkahan oli vaan ihan vaan vähän vapaamuotoisempi jumalanpalvelus. :D Mutta olkoon nyt niin että aiemmin olen harrastanut esilaulelointia (keksin tässä samalla uusia sanoja näemmä) ihan ilmaiseksi, olin ihan ällikällä lyöty kun ne rahaakin tarjosi. Mikäettei. Jätin yhteystiedot ja ottavat yhteyttä taas.

Muttamutta. Harjoittelu on nyt virallisesti ohi. Toki piti viimeisenä päivänä tehdä tyylikkäät ja mennä iltavuoroon vahingossa aamuvuoron sijaan. Ei se mitään. Tunteja oli kasassa jo niin mukavasti että kävin melkeinpä vaan kääntymässä :) Ikävä jo nyt on vauveleita. <3 Toisaalta, nyt saa ottaa rennommin.
Vaikkakin heti torstaina ja maanantaina tentit.



Joululahjasia olen vähän väsäillyt lisää, ihan sitä samaa sarjaa mitä aiemmin. Nyt alkaa puikot taas laulamaan kun koulu alkaa. Netistä tilailin vielä lasten isoisovanhemmille kuvakalenterit Vistaprintiltä. Tässä pari kuvaa, jotka sinne tulevat.

Melko halpaa, sanoisin. Tosin postit maksoi 14 päivän toimitusajalla n. 14€. Kyllä se silti halvaksi tuli, alle kympin kaikkinensa per kalenteri. Ja vielä joulukortteja kaupan päälle :) (mulla oli semmonen kuponki). Kannattaa etsiä alennuksia, tuolla on joulukalenterit puoleen hintaan joku kampanja. Se vähän riippuu, mistä linkistä sivuille eksyy. Ja oikeastaan mulla olis ollut 1kpl ilmaiseksi mutta fiksusti olivat sitten laittaneet tilauksen loput kalenterit kalliimmaksi, joten loppujen lopuksi halvemmaksi tuli tilata kaikki kalenterit puoleen hintaan. :)


Hyvää itsenäisyyspäivää!!

keskiviikko 23. marraskuuta 2011

Astetta stressaavampi päivä

Ei iiihan mennyt putkeen. Siis hoidin mielestäni hyvin. Kaikki meni oikein hyvin. Eikä mitään valittamista. Joskus vain on astetta stressaavampi työ-/harkkapäivä ja tämä oli sellainen. Pääsin syömään päivällistäni klo 20. :)

Ikävä on omia ohjaajiani. On se vaan niin helppoa ja ihanaa kun tietävät, mitä jo osaan ja uskaltavat antaa enemmän vapautta monessa asiassa. Myös tämänpäiväinen ohjaajani (lastenhoitaja) oli ihana ja sain puuhastella hyvin vapaasti. Olin vaan aivan h-moilasena erilaisten käytäntöjen keskellä, kun jouduin yhtäkkiä pyytämään erilaisia asioita aivan eri tavalla ja todistelemaan omaa osaamistani ihan eri sfääreissä. Mutta hyvin se meni ja ehjiä ollaan. Aina henkisesti rankkoja tällaiset erilaiset päivät, kun kaikki tuttu ja turvallinen (omat ohjaajat ja tutut toimintamallit) on poissa. Ja opin paljon uutta, toki. Sitä tässä hakemaan tultiinkin. :)


Sellaista tänään. :D

sunnuntai 20. marraskuuta 2011

pientä pakkasta


Ulkona -5 astetta. Jos se talvi jo tulisi? Tosin ensi viikoksi luvattiin taas +6 ja vesisadetta. Tuleekohan tänä vuonna talvea lainkaan...
Jouluista tunnelmaa sen sijaan on haettu muun muassa rentouttavalla kylvyllä kera 14 kynttilän (mies oli lasten kanssa isomummilassa muutaman päivän). Myös joululahjakäsitöitäkin on puuhasteltu. Tänään sormet saivat aikaan monta pientä asiaa moneen pakettiin. Enempää en kerrokaan! Kuvista saapi arvailla.

Mitä harjoitteluun tulee, se on i-ha-naa!! Olen ollut onnesta soikeana, kun imetysohjaukseni on onnistuneesti auttanut äitiä ja vauvaa. Myös imetysohjausnäyttöni  annoin imetyskouluttajalle, joten virallisesti voin nyt sanoa olevani imetysohjaaja. :)  (Onpa monta imetys-sanaa.) 
Elämän pienet ilot! Pääsin vielä ohjaajani kanssa todella hyvään imetyskoulutukseen ja olen äimän käkenä osastomme opiskelijamyönteisyydestä. Varokaa vain, tämä tunkee Jorviin keikalle harjoittelun jälkeen.

PS. Blogger ei näköjään halua tehdä kanssani tänään yhteistyötä, joten tekstit ja kuvat on missä sattuu.

PPS. Ilmeisesti lapsivuodetyöskentely sopii itselleni myöskin siksi että saan siedätyshoitoa vauvakuumeeseeni. Kyllä. Se on parantunut. Miten mukavaa tässä elämäntilanteessa. :)

sunnuntai 13. marraskuuta 2011

Isänpäivää ja joulutunnelmaa (niin ja harjoittelua).

Hyvää isänpäivää!! Meidän lasten isi sai aamiaisen vuoteeseen, tyylikkäästi pakastimesta nostettua sacherkakkua ja koko pesue suuntasimme puistoon leikkimään ja palloa potkimaan. Kuulostaa kovin kiiltokuvamaiselta, ja tokihan parit itkupotkuraivarit on tänäänkin käsitelty. Esikoinen muun muassa parkui yhteensä tunnin kun ei menty Hesburgeriin vaan ihan omaan kotiin syömään. :))


Kaksi viikkoa on harjoittelussa vierähtänyt. Huh! Pari asiaa olen nyt ainakin tajunnut:
1. Olen täysin oikealla alalla. Rakastan töissä oloa! (Tämä ehkä saattaa laantua muutaman vuoden jälkeen mutta ainakin nyt on motivaatiota :D )
2. Harjoittelu on yhä yhtä rankkaa. Ei itse harjoittelu vielä, mutta ne kaikki mahdolliset kirjalliset työt, tutkimusartikkeleiden pohdinnat ja mokomat tutkimusten esittelyt osastotunnilla. Voi kökkö.
3. Imetysohjausnäyttö jänskättää jo.
4. En ole ehtinyt puoleentoista viikkoon lenkille saatika jumppaan. Tämä niin väsymyksestä kuin tiukasta aikataulustakin.

Jälkimmäiseksi mainittu aiheuttaa suurta turhautumista ja makkaroiden kertymistä vyötärölle. Asiaa ei helpota Frödingen tarjoamat isänpäiväkakkumaistiaiset (villinä veikkauksena tähtäimenä oli mainostaa hoitsuäideille kakkuja joita voi ostaa isille). Myös tyytyväiset potilaat tuovat kohtalaisesti herkkuja. Täytyy alkaa olemaan nirso noiden herkkujen suhteen tai pääsen uudelle kymmenluvulle joulukuuhun mennessä...

Mutta sitä joulutunnelmaa:
Koska tiedän että lahjoja saavat henkilöt lukevat blogiani, en voikaan paljastaa mitä sormet pukin konttiin taikovat. Sen verran voin paljastaa, että plakkarissa on saippuaa, huopavillaa, sukkapuikkoja, lankoja ja kasa ohjeita. Tosin jouluväkertely on vähän vaiheessa, sillä aika ei yksinkertaisesti riitä. Onneksi ennen joululomaa on vielä koulua niin ehtii luennoilla puuhaamaan ;)

Korttejakin aloin tänään väkertelemään ja 3 sain aikaiseksi.

torstai 3. marraskuuta 2011

Tunnustus




Sain ensimmäisen tunnustukseni Sandran tekemää -blogin Sandralta.
Nyt siis olisi tarkoitus:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa
2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.
3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.
4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni.





1. Kiitos, Sandra! <3
2. En tunne bloggaajia ja seuraan niitä hirmuisen vähän. Sanotaan nyt niin, että jos joku tänne eksyy (siis tosiaan eksyy koska mulla on mahtavat 2 lukijaa), saa tämän ottaa itselleen ihan hyvällä omallatunnolla, kunhan laittaa mulle siitä tähän kommentin :)
3. Ilmoitettu on.
4.
4.1. Kynsilakka ei pysy mulla hyvänä muutamaa tuntia pidempään (siis kun en ole töissä)
4.2. Alani vuoksi en saisikaan pitää töissä kynsilakkaa
4.3. Rakastan suklaata (ylläripylläri)
4.4. Olen aika hikke koulussa (en edes kehtaa kertoa keskiarvoani).
4.5. Mieheni puhuu juuri joistain ilmanpaineista ja bareista ja että 1km:n vedensyvyydessä ihminen rusentuisi. Ymmärrykseni raja loppui siinä kohdassa kun se laskeskeli Mariaanien haudan painetta.
4.6. En ole yhtään tieteellisesti orientoitunut. Rakastan käytännön työtä, harjotteluita ja käsillä tekemistä.
4.7. Tykkään yövuoroista (enkä siis pelkästään paremman liksan vuoksi).
4.8. Pääni räjähtää jos en huomenna pääse lenkille. Lonkka on vihoitellut jo parisen viikkoa ja vihdoin rauhoittunut.



Harjoittelun huumaa


Harjoittelu lapsivuodeosastolla on alkanut. Aivan ihanaa. Ja arvata saattaa että ensimmäisen kuulemani vauvan rääkäisyn jälkeen vauvakuume pamahti hyvin pahasti päälle. Ei hyvä.

Yllä kuvassa minä reilu 24v sitten samaisessa lafkassa.

Ihanaa tosin on, että niitä vauveleita näkee ja kuulee. Paljon. Ekat päivät on mennyt lähinnä ihmetellessä ja perässä juoksiessa, mutta alan saamaan jo aika hyvää touchia kohdun palpoimiseen ja painamiseenkin. Myös Creden otetta pääsin (hellästi?) kokeilemaan. Ja siis tottahan on että opiskelijatyttösen "painaminen" on perhosen hivelyä konkareiden otteiden rinnalla ;)

Nyt vietän ansaittua viikonloppua ja lauantaina palaan taas intoa pihisten takaisin sorvin ääreen. Oman työorientaation voi myös tunnistaa siitä ettei pää toimi noin muuten lainkaan. Esim. eilen vein tytön uimakouluun ja jouduin kääntymään takaisin kun unohdin pyyhkeet. Vielä huomattiin uimahallissa että uimalasitkin jäivät. Tänään ihan vahingossa unohdin auton kaupan parkkikselle kun lähdin kävellen kassien kanssa kotiin (siis se on tossa ihan lähellä se kauppa). Ehkäpä ne osaston maitohöyryt vaikuttaa munkin päähäni imetysdementian lailla :D

Käsityöt on nyt ihan jääneet. Yritin yks päivä bussissa kutoa mutta sain ehkä yhden rivin valmiiksi kun tuli ruuhkabussissa niin ahdasta ettei pitkien puikkojen kanssa enää onnistunut. Kävin ostamassa lankoja joululahjoja varten. Joten varoitus, kaikki lähisukulaiset: pehmeitä paketteja luvassa!


keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Meidän tyttö oppi uimaan!!

(Ja siis mun pitäisi  lukea juuri nyt koko ajan kamalalla raivolla huomiseen syntymän jälkeisen hoitotyön tenttiin.)

Mutta tottahan toki varttia vaille puolenyön on pakko, siis aivan pakko tulla iloitsemaan oman rakkaansa ensimmäisestä metristä ilman että kädet tai jalat osuu pohjaan. :) Oltiin siis uimakoulussa. Ja yritin lukea siellä altaan reunalla. Ja tuijotin kokoajan tyttöä.

Ja olen maailman lusmuin lusmu. En osaa ottaa itseäni niskasta kiinni. Liiiian paljon opittavaa. Elektiivisessä sectiossa toimimista (siis miten saan sen lapsen lääkäriltä tiputtamatta sitä, miten ihmeessä otan ihan oikeasti sen napaverinäytteen?), mitä vastasyntyneestä tarkkaillaan, millaista ohjausta ja miten perheelle annetaan. Miten seurata äidin palautumista yms. Ja lääkelaskut. Ou nou, unohdin ihan harjoitella! Eli siis niitä vielä hiukkapikkasen pänttäämään ->

Niin ja huomenna viimeinen koulupäivä ennen harjoittelua!! :)
(Ja mitä luultavimmin kaikki asiat selkenee siellä kun oppii käytännön kentällä viisailta kätilöiltä. :)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Vimppaa vaille valmis

Piti testata vielä tytyllä ennen kuin uskaltaa päätellä loppuun asti. Ihan kiva siitä tuli vaikka itse sanonkin :) Oli paljon mukavampi ja nopeampi tehdä pyöröpuikolla kuin tasona tuo.

Ostin tänään Novitan sukkalehden! Näperrys siis pian alkakoot ja joulupukin konttiin pehmoiset paketit vie. Ajattelin ostaa Menitasta sellaista "liimaa", millä saa tehtyä sukkien/tossujen pohjaan liukuesteitä. Vois nimittäin ottaa ja kutasta lapsille kerhotossut muiden muassa. (Ja sitten mietitään kauanko innostus kestää, varsinkin kuin harjoittelu alkaa ihan kohta eikä pysty enääkutomaan luennoilla.)

Jos joku tätä käy lukaisemassa, olisi tosi mukavaa jos jättäisitte pientä tervehdystä kommentteihin. :) Vaikka mukava se on itsekseenkin höpötellä, aina kivempi jos tietää että joku edes lukee :D

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Viikonloppuja!

Taas olen päässyt käsitöiden makuun. Nyt on tulossa ihka ensimmäinen tilaustyöni. Tästä tulee samanlainen mekko kuin mitä aikaisemmassa kuvassa omalla tytölläni. Tyttö oli ihan hämmentynyt kun en kutonutkaan hänelle, vaan kaverille. "Miksei sen oma äiti kudo sitten sille?" sanoi lapsi harmissaan kun jäi ilman pehmoista neulomusta. Siitä päästiinkin keskustelemaan siitä, miten kaikki ei tykkää samanlaisista puuhailuista, kuten esim. käsitöistä.

Harjoitteluun on enää viikko. Jaiks. Yksi tentti olisi ennen sitä. Viime viikolla harjoiteltiin vastasyntyneen elvytystä sun muuta tärkeää. Ja yhä vain ihmettelen, että luultavasti joskus voin olla ihka oikea ammattilainen tällä saralla. Ja imetysohjaajakoulutuskin on näyttöä (ja tentin numeroa) vaille valmis. Hurjaa. Musta tulee ihan oikeasti vielä joskus kätilö! :)

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

No katsopas vain,

johan tässä on taas viikko hurahtanut :))

Ihan ensimmäiseksi: poitsun silmä voi jo oikein hyvin eikä ikinä uskoisi, mitä sille viikko sitten tapahtui.  Uskomatonta miten lapset noin parantuu!

Olen ollut erityisen kouluahdistunut viime viikolla. Ensinnäkin, meillä oli imetysohjauksen tentti (mikä kyllä meni tosi hyvin). Kirja oli niin mielenkiintoinen etten olisi malttanut lopettaa lukemista, vaikken ihan koko monen sadan sivun koealuetta ehtinytkään lukemaan (mikä on ihme, ottaen huomioon kuinka paljon vihaan tentteihin lukemista).
Sitten on taas sitä perusstressiä harjoittelupaikkojen varaamisesta. Meillä on siis kesällä lasten, nuoren ja perheen hoitotyön harjoittelu. Eli siis lastenharjoittelu. Ongelmana vaan on paikkojen vähyys ja hakijoiden valtava määrä. Suapikin sitten pohtia, tehdäkö harjoittelu heti alkuvuodesta (mikä on kyllä tosi hyvä ajankohta, mutta hyvin epätodennäköistä on että saa hyvän harjoittelupaikan - jos siis edes onnistuu harjoittelupaikkaa saamaan). Toinen vaihtoehto on tehdä kesällä, jolloin harjoittelu loppuisi viikkoa ennen juhannusta. Varmasti saa kivemman paikan ja helpommin mutta sittenpä saapi miettiä, miten korvata kesätyörahojen menetyksen.. Möh. Ja kaiken kukkuraksi Kela lähetti juuri kyselyn siitä, miten paljon ajattelin ensi kesänä tienata. No mistä minä sen tietäisin?? Kummallisia nuo Kelan sedät ja tädit.

Oi miten ihanaa olisikaan saada paikka esim. vastasyntyneiden valvontaosastolta. Tosin, nuo paikat menevät ehkä kolmessa sekuntissa. Plus että varausohjelma kökkii, niin omalla tsägälläni lennän ulos koko järjestelmästä just h-hetkellä :D

Olkoon. Yks harkka sinne tänne. Ei se muailmaa kaada. (Huomaatteko, yritän ottaa rennon asenteen.)
Enhän mä siis yhtään stressaa tulevista kaukoharjoitteluista (kun paikkoja ei riitä pk-seudulla, niin pitää lähteä parisen kertaa kaukoon ja se on vähän vaikeasti handlattavissa 2 pienen muksun ja miehen kanssa). Noh, kaipa sitä keinot sitten keksii. On ne ennenkin onnistuneet ne tekemään, miksen siis minä myös.


Okei, aloitin kirjoittamaan romaania.
Aurinkoinen sunnuntaiaamu on näin aloitettu.
¨
PS. Olen ollut tosi laiska käsityösaralla. Villahaalarin lahkeessa tein silmukkalisäysmokan ja kerään malttia purkaa muutaman sentin verran takaisinpäin.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Syksyinen sunnuntai.

Ihanaa, olen saanut lukijan!! :)


Lapset pelaavat isin kanssa autopeliä pleikalla. Vinkuna ja itku raikuvi, kun toinen voitti. Voi pieniä. :D
Pojalla on silmä aika hurjassa kunnossa. Oltiin menossa kaveripariskunnan ja -lasten kanssa kirkkoon ja lapset juoksi ja peuhasi aivan täpinöissään. Näinpä sitten poika kompastui ja kaatui suoraan leikattujen pensaiden päälle (tiedättehän, kun ne tikut törröttää maasta). Näin vaan miten justiinsa osui silmään ja juoksin ihan paniikissa pojan luo. Äkkiä pipo päästä ja silmää painamaan. Silmäkulmassa vekki, silmäluomessa (sekä ylä- että ala-) verisiä naarmuja. Verta. Paniikki. Mutta itse silmä ihan kunnossa. Siinä oli pikkuisella suojelusenkeli matkassa. <3

Vei sitten mies ystäväpariskunnan miehen kanssa muksun Jorvin päivystykseen, missä vekki liimattiin ja teipattiin. Verenvuoto tyrehtyi hyvin tuolla mun painamisella (jes, kiitos koulutus!). Nyt se vaan on niin reppana tuon ruhjotun silmänsä kanssa. Äitin oma raasu. <3
(Ja ihan näin kevennyksenä, taisivat kuvitella miehestä ja kaverista vähän enemmänkin Jorvissa kuin vain platonista ystävyyttä :)) )

Nyt tilanne rauhoittunut, mutta mihinkäs leijonaemo karvoistaan pääsisi. Ehkä huomenna olen päässyt järkytyksestäni yli. Ja yrittää laittaa mukulat päiväkotiin, vaikka itselläni onkin "vapaapäivä" (lue: ylihuomiseen imetysohjaustenttiin lukemista). Saas nähdä että tämä leijonamamma jättää lapsensa tynnyrin sisään ja jättää lukemisen taas yön pimeille tunneille!!


Ainiin, kaverini tilasi multa tällaisen samanlaisen mekon tyttärelleen (tämä mannekiini on oma 5-vuotiaani).
Aloittelen sitä tässä kun kerkiän talvihaalariltani. Tai siinä vaiheessa kun siihen menee hermot ja kaipaan vaihtelua :)

tiistai 4. lokakuuta 2011

Tänään sen aloitin.

Siis blogin.

24-vuotias. Kahden pienen lapsen (3 & 5 v) äiti. Kätilöopiskelija. Vaimo.
Blogi on sekamelskaa opiskelusta, käsitöistä ja lapsiperheen ihanuuksista ja kurjuuksista.


Aloitin eilen pojalle villahaalarin teon, noin talvea ajatellen Novitan ohjeella. Kuvia tulloo, kunhan saan tietokoneeni yhteistyöhön ja työtä pidemmälle kuin ensimmäiseen lahkeeseen. :D

Tänään oli koulussa syntymän jälkeistä hoitotyötä ja imetysohjausta - lokakuun lopussa suuntaamme lapsivuodeosastoille harjoitteluun. Käytiin läpi asioita, mitä täytyy muistaa, kun elektiivisessä sektiossa otetaan lapsi vastaan: Apgar-pisteet, napaverinäyte, napanuoran sitominen yms. Nyt sitä vasta tajuaa, että pääsee ihan oikeaan kätilöharjoitteluun! Tähän asti kun ollaan suoritettu sairaanhoitajaopintoja, joista viime keväänä saatiin jo makua kätilön hommista naistentautien harjoittelussa. En malta odottaa. Meillä on muutama viikko aikaa enää opiskella kaikkia niitä asioita, jotka pitäisi harjoittelussa tietää ja osata. Hjälp. Vähintäänkin varmaan tiputan sen lapsen, kun lääkäri sen mulle ojentaa. :D

Toisaalta, ennen jokaista harjoittelua on ihan samanlainen fiilis ja kuitenkin sitten tehdessä huomaa osaavansa sitten kuitenkin - ainakin pienen harjoittelun jälkeen.

(Tässä välissä kävin kuopimassa naama punaisena yskivän lapsen suusta perunaa.)

Niin. Siis. Harjoittelun lähestyminen. Jännitys. Imetysohjauskoulutus on tenttiä vaille valmis. Ja näillä taidoilla sitten pitäisi osata antaa laadukasta imetysohjausta. Onneksi tosiaan ehtii harjoittelussa vielä harjoitella ennen näyttöä, ja itsellä kokemus 2 muksun imetyksestä. Muutoin olisin ihan pihalla!

...

Ja ei muuta kun treenikamppeita kaivamaan. Bodypump!!