Äitienpäivä.

Ja pikkuherra oksutaudissa. Sain sentäs nukkua kellon ympäri (ai kun nannaa <3 ), eikä poitsu oksentanut klo 23-11 välisenä aikana kertaakaan (mikä siis tarkoittaa sitä, että brunssin jälkeen laatta lensi kaaressa). Mulla on pieni epäilys että tää saattaa liittyä niihin eilisiin maasta noukittuihin pudonneisiin lehtiin ja koivun kukintoihin, joita kaveri tunki kielloista huolimatta suuhunsa. (Niinhän sitä aina ajattelee ennen kuin seuraava alkaa yrjöämään.)

Sain ihan hirmusen hienoja kortteja.

Oikein sydämellä askarreltuja. <3

No, päätettiin sitten tytön kanssa lähteä ulkoilemaan ja jättää miehet leikkimään autoilla.

Pyöräiltiin rannalle nauttimaan kauniista kevätilmasta ja auringosta. Ja tyttö meni ilman apupyöriä! (Pakko hehkuttaa.)

Voi että meillä oli ihanaa, ihan tyttöjen kesken.

Maisemat olivat kauniit.

Me muruset <3

Tyttö keksi sitten että pitää mennä mummulassa käymään. Pyöräiltiin hakemaan valkovuokkoja ja pistäydyttiin kylään. Saatiin herkkujakin massuun. :P

Ja nyt jänskäämään lätkämatsia. Hyvää äitienpäivää kaikille äideille ja äidinmielisille! :D

Haipakkaa

Voihan räkä kun päivittely on jäänyt.

Urhoollisesti olen ollut samaan aikaan sekä lasten hoitotyön harjoittelussa (vauveleita, ihanaa <3 ) ja käynyt koulua. Ei mennyt ihan toiveiden mukaan noi harjoitteluviikkojen varaukset, joten tässä oli pari tosi täyttä viikkoa. Mutta se on nyt ohi ja pystyy keskittymään harjoitteluun :)

Koulu on tältä keväältä siis melkein pulkassa, enää 1,5v kokonaisuudessaan jäljellä. Jihuu!

Käytiin tossa n. kuukausi sitten Nuuksiossa, jossa aina innostun valokuvailemaan.

Kevät oli tuonut tullessaan upeat, pienet luonnonkosket jotka pauhasivat ja lumosivat niin, että pakostakin jäi mieli tyhjänä tuijottamaan... Joet ja purot tulvivat.

Toisaalta, siellä oli vielä ihan talvi ja joka puolella lunta. Onneksi sentäs lapsille puettiin tarpeeksi päälle. Muualla oli tuolloin jo lumet sulaneet.

Kaunista.

Lapsiakin ihmetytti kovasti.

 Loppujen lopuksi olisi kannattanut ottaa paremmat hanskat mukaan. Onneksi erämajalla pääsi kuivattelemaan kastuneita kangashanskoja. :)

Vappua

Munkit. Nam. Vappulounas. Nam. Sima. Nam.
Näistä on meidän vappu tehty. :)



Tällä kertaa tein rinkuloita ja hillomunkkeja. Rinkuloista tuli oikein muhkeita ja vietiin niitä vanhemmilleni ja anoppilaan miehen kotitekoisen siman kera. Munkit oli sen verran herkullisia (vaikka itse sanonkin), että ensi vuonna teen vähintäänkin tuplasatsin. Nyt tuli harmitus neitoselle kun loppuivat kesken.

Käytiin vappulounaalla, torilla ja lapset pääsi 2 kertaa puistoonkin kun oli niin nätti ilma. Kivaa!

Tämä olikin ainoa vapaapäivä tällä viikolla, työharjottelu ja koulu kun jatkaa päällekkäin tiukalla tahdillaan. Tällä viikolla 1 seminaari, 3 tenttiä ja 3 pitkää (yli 12h) päivää harkassa. Avot!

Synttäripäivittelyä

Tytön 6-vuotissynttärit pidettiin viime viikonloppuna. Vieraina oli 7 päiväkotikaveria ja hieman myöhemmin pari perhetuttua (siis voi ei, tulee niin ikivanha olo kun meillä on perhetuttuja).

Helvi oli toivonut näitä munkkeja, joten niinpä lähdin elämäni ensimmäisiä munkkeja paistamaan.

Kattilassa kasa eri kypsyysasteen munkkeja:

Kuten kuvasta näkyy, ensimmäiset munkit (ylh. vasemmalla) saivat vähän enemmän rusketusta, herkullisia olivat nekin.

Mmm.. munnkiloita...

Punaiset siis mansikkatomusokeriseoksella kuorrutettu (maistuu ihan berliininmunkilta) ja siniset ovat olevinaan vaniljanmakuisia. Olisi ehkä vähän enemmän pitänyt laittaa vanilja-aromia. Kaikki syötiin hyvällä halulla kuitenniin. :P

Koska en viitsinyt ostaa piparminttuaromia ja vihreää väriä parin tipan vuoksi, tein ohjeesta poiketen vihreän piparminttukuorrutteen sijasta sinisen vaniljakuorrutteen. Aikuisen mielestä vähän yökköä mutta pari poikaa olivat näistä kiitollisia. :D 

Taisin onnistua, anoppi ja oma äitini nimittäin tilasivat vapuksi satsit kumpikin. Vappu menee siis rasvahuuruissa, nam.

Suklaakaaku uppoaa lapsiin aina paremmin kun perinteinen kermakakku. Tyttö oli tätä toivonut. Jäljelle jäi yksi pala kaksien juhlien (kaverit + sukulaiset) jälkeen. Sitä ei nimittäin montaa palaa pystykään syömään :)

niin se lahja

Ja synttärilahja oli... 

*drum rolls*

Skeittilauta!

Pyydän tuhannesti anteeksi, että sain nyt vasta aikaiseksi laittaa tämän kuvan. On ollut normaaliakin stressaavampaa: surkeasti mennyttä perinatologian ja neonatologian tenttiä, opinnäytetyöseminaaria ja ryhmätöitä (kyllä, niitä AMK:ssa riittää).
Mutta sisi skeittailu onnistui mitä mainioimmin. Rampilta on vielä kovin vaikea tulla alas, ja 6-vuotiaan uhmalla kiukunpuuska on mitä mahtavin jokaisen muksahdukseen päätyneen yrityksen jälkeen.

Huomenna sitten luvassa yli 10 lapsen kemut, jee.


Vanha koirani kuoli toissapäivänä. Siis vanhempieni koira, jota hoidin koko kesän silloin kun se aikoinaan meille tuli. Taco-parka. <3 Poloisella on jalat ollut risat jo pennusta asti ja ollut vuosia kipulääkityksellä, minkä vuoksi maksa-arvot nousivat. Joku  oli liikaa poloiselle, eikä jaksanut enää..

Taco tuli aina uimakaveriksi. Kuva otettu Tacon lempipaikassa, mökiltä. :)

Synttäripitkäperjantai

Tänään täytti tyttö 6 vuotta. Eilen käytiin me naiset shoppailemassa vaatteita Lindexiltä ja tällaisia typykkä valitsi ihan itse (housut oli äidin painostuksesta kun niin paljon on jäänyt pieneksi vaatetta ja pehmosia farkkumaisia housuja saa hakea - tyttö vihaa kovaa farkkukangasta). Äitinsä tyttö, meillä näyttää olevan samanlainen maku melko pitkälle mitä lastenvaatteisiin tulee :D Vielä olis halunnut "enää kaks vaatetta" lisää mutta pienen shoppailijanalun oli nyt tyydyttävä kolmeen. Sovittiin että urheilushortseja etsitään sitten ihan urheilukaupassa kun kuulemma Lindexin shortsit oli ihan vauvashortseja kun ne oli niin pehmoisia.  

Mikä sitten itse h-hetkeen eli synttäripäivään tulee, tällaisilta näyttivät paketit. Jotain liikunnallista ja jotain, mitä typykkä oli ihan itse toivonut (niitä leluja tulee sitten isovanhemmilta ja kavereilta). Hahaa, pysypä hollilla nimittäin lahjat paljastetaan seuraavassa postauksessa kun raportoin lahjan testauksesta ;)

Laiskuus.

Oih ja voih tätä laiskuutta! Edellisestä postauksestani on kulunut jo rapsakkaasti 8 päivää. Tässä välissä ollaan käyty niin mummun kasikymppisillä Pirkanmaalla (tykkäsi muuten tohveleista) kuin Etelä-Pohjanmaallakin toisilla isovanhemmilla (itseasiassa sekä mun että miehen isovanhemmat asuvat samalla pienellä paikkakunnalla).

Ja vihdoin on lumi tullut. Ah. Jo E-P:llä peuhattiin lasten kanssa lumessa ja äiti teki niin innolla lumilinnaa että lapset jo jatko muita leikkejä kun eivät jaksaneet enää. :D Tänään oltiin ihan kotimäessä pulkkailemassa. Kivaa! Täytynee myöntää että istahdin hankeen ja tein rukkasilla kädenjälkiä innoissani. Minkäs sille voi kun rakastaa lunta. :))

Pamaus arkeen tulee huomenna: kouluun pitäisi saada raahauduttua klo 8. Onneksi käytiin tänään tytön kanssa hakemassa pipolangat ja mieskin näytti haluamansa pipomallin. Ne riittävät ehkä ekaksi tai tokaksikin päiväksi. Sitten pitää ostaa itselleni pipolankaa ja jatkaa sillä niin pitkälle kuin pääsee (tänään Novitan Crystal oli Menitassa loppu - siis muut värit kuin kirkkaanpunainen).

Lapsilla oli tänään eka päiväkotipäivä ja hienosti meni kovasta etukäteisvinkunasta ja valituksesta huolimatta. Äidille siis yksi hermolomapäivä ennen arjen aloitusta ;)

Kuvatuksia ei nyt ole kun olen ollut tarpeeksi höppänä unohtaakseni kameran aina kotiin kun jotain on tehty. Se siitä sitten.

Uusi vuosi.

Meillä vietettiin uuttavuotta rauhallisesti kotosalla. Kerrostalossa asuessa on se hyvä puoli että näkee hyvin raketit. Mukeloita vähän alkuillasta harmitti ettei menty ulos katsomaan "kun ei nähdä isoja raketteja" (asutaan kovin korkealla maanpinnasta, joten ikkunasta näkee jopa 20km:n päähän - olisivat vissiinkin halunneet nähdä suoraan alapuolelta nuo).
Vuoden vaihtuessa oli kyllä upeat ilotulitukset, mahtava valoshow, eikä lapsiakaan enää harmittanut lainkaan. Ja kyllä nuo meidänkin tirpukat jaksoi valvoa piiitkään. Esikoinen olisi valvonut vielä pidempään kuin äiti mutta sain kun sainkin nukkumaan pikkutunneille mentäessä (sängyssä yritti vielä kaikin keinoin vääntää juttua mutta äiti tylsä simahti).

Mummulla on huomenna 80-vuotissynttärit ja päätin tehdä hänelle huopatossut lahjaksi. Kaksinkertaisesta Huopasesta virkkasin. Matkaan tuli mutka: pesukone huovutti ne vähän liian pieniksi. Venyttämällä sain sopivan kokoisiksi, mutta malli ei loppujen lopuksi sitten ollutkaan kiva. Liian lötskö (venytyksestä johtuen?) ja kovin matala malli. Tossun päällispuoleen piti tehdä isompi vekki kuin ohjeessa, kiristi niin kovin.

Vaihe 1: virkatut tossut originellikoossaan ennen huovutusta

 Menita Outletista löysin hirmu kivaa "liukuestelateksia" purtilossa. Siis sitä pursotetaan muutaman kerran pohjaan ja kuivatellaan välissä (itsekseen tai vaikka hiustenkuivaajalla). Ei mummu liukastu. :)

Liukuesteet

Valmiit tossuset.

Mutta. Koska siis ensimmäinen malli ei vastannut odotuksiani (on ne jalassa ihan kivat, mutta halusin mummulle kuitenkin muhkeammat kun ne on kuitenkin talvisinkin mökillä jossa lattiat vetää), tein uudet. Novitan ohjeita kummatkin, tämä uudempi vaan vähän työläämpi. Neuloin 16 tilkkua 2 erivärisestä langasta (ja piti hakea monta kertaa lisää kaupasta kun olin turhan optimistinen. :D Menikin sitten enemmän lankaa kuin ohjeen mukaan ja minä typerys yritin vielä kaiken kukkulaksi jämälangoilla pärjätä! )

Kokonsa puolesta vaikuttaa lupaavalta ennen pesua.

Töppöset ojenneltuna ja prässättynä.

Jalassa.

Näihinkin laitoin liukuesteet pohjaan (villa on niin hirmu liukasta). Näistä olen oikeastaan ihan ylpeä! :)
Niin ja vinkki: jos huovutat koneessa, älä laita missään nimessä sellofaania työn sisään. Meni tuhannen säpäleiksi koneessa. Ja puuvillalanka (jolla sen sellofaanin olin kiinnittänyt) oli ihan solmussa muun pyykin ympärillä. Iloista. Olishan se pitänyt tajuta ettei sellofaani pesua kestä. Oli vaan vanhaa ryppystä just sopivasti siinä tarjolla, pelkäsin että muovipussi päästää väriä. :D

joulu tuli, joulu meni

Joulu tuli, joulu meni. Aatto vietettiin anoppilassa. Vaikka ulkona olikin lämmintä ja lumetonta, kaihtimet sulkemalla saatiin luotua hyvä joulufiilis ;) Joulupäivänä suunnattiin omille vanhemmilleni, jonne pukki oli myös tuonut vahingossa lahjoja. Tapanina laiskoteltiin kotona.

jälkiruokapöytä notkui herkkuja. Uutena tuttavuutena suussasulava vadelma-tuorejuustokakku, joka jonkun taitavan kondiittorin käsialaa taisi olla.

Myös juustoilla oli ihana luvan kanssa herkutella. :P

 Lupasin näyttää tekeleitäni joulun jälkeen ja tällaisia tekeleitä paketteihin päätyi.

Huopasaippuoita (useampi kappale):

 Myös lasten kanssa yhdessä tehdyt rocky road -suklaat löysivät tiensä pukinkonttiin.

 Miehen siskolle hupullinen kauluri (omistamaani hiusmäärää on kovin vaikea tunkea mihinkään järkevään paikkaan piiloon, jotta tekelettäkin näkyisi..).

Ja takaa myös, huppu alhaalla :)

Vielä siivet oveen omille vanhemmilleni ja anopille ja apelle. Vähän muokkasin Novitan ohjetta oman mielen mukaisemmaksi :)

Loppukevennyksenä vielä kuva Joulupukista (jolla tyttö 5v huomasi olevan samanlainen viitta kun meidän vanha sohvan viltti). Pukin puku oli hukassa, joten piti improvisoida kera kylpytakin ja tuunatun viltin. Täydestä meni vaarin loistosuoritus. Kiitos kaikille ihanasta joulusta!!

Isänpäivää ja joulutunnelmaa (niin ja harjoittelua).

Hyvää isänpäivää!! Meidän lasten isi sai aamiaisen vuoteeseen, tyylikkäästi pakastimesta nostettua sacherkakkua ja koko pesue suuntasimme puistoon leikkimään ja palloa potkimaan. Kuulostaa kovin kiiltokuvamaiselta, ja tokihan parit itkupotkuraivarit on tänäänkin käsitelty. Esikoinen muun muassa parkui yhteensä tunnin kun ei menty Hesburgeriin vaan ihan omaan kotiin syömään. :))


Kaksi viikkoa on harjoittelussa vierähtänyt. Huh! Pari asiaa olen nyt ainakin tajunnut:
1. Olen täysin oikealla alalla. Rakastan töissä oloa! (Tämä ehkä saattaa laantua muutaman vuoden jälkeen mutta ainakin nyt on motivaatiota :D )
2. Harjoittelu on yhä yhtä rankkaa. Ei itse harjoittelu vielä, mutta ne kaikki mahdolliset kirjalliset työt, tutkimusartikkeleiden pohdinnat ja mokomat tutkimusten esittelyt osastotunnilla. Voi kökkö.
3. Imetysohjausnäyttö jänskättää jo.
4. En ole ehtinyt puoleentoista viikkoon lenkille saatika jumppaan. Tämä niin väsymyksestä kuin tiukasta aikataulustakin.

Jälkimmäiseksi mainittu aiheuttaa suurta turhautumista ja makkaroiden kertymistä vyötärölle. Asiaa ei helpota Frödingen tarjoamat isänpäiväkakkumaistiaiset (villinä veikkauksena tähtäimenä oli mainostaa hoitsuäideille kakkuja joita voi ostaa isille). Myös tyytyväiset potilaat tuovat kohtalaisesti herkkuja. Täytyy alkaa olemaan nirso noiden herkkujen suhteen tai pääsen uudelle kymmenluvulle joulukuuhun mennessä...

Mutta sitä joulutunnelmaa:
Koska tiedän että lahjoja saavat henkilöt lukevat blogiani, en voikaan paljastaa mitä sormet pukin konttiin taikovat. Sen verran voin paljastaa, että plakkarissa on saippuaa, huopavillaa, sukkapuikkoja, lankoja ja kasa ohjeita. Tosin jouluväkertely on vähän vaiheessa, sillä aika ei yksinkertaisesti riitä. Onneksi ennen joululomaa on vielä koulua niin ehtii luennoilla puuhaamaan ;)

Korttejakin aloin tänään väkertelemään ja 3 sain aikaiseksi.

Tänään sen aloitin.

Siis blogin.

24-vuotias. Kahden pienen lapsen (3 & 5 v) äiti. Kätilöopiskelija. Vaimo.
Blogi on sekamelskaa opiskelusta, käsitöistä ja lapsiperheen ihanuuksista ja kurjuuksista.


Aloitin eilen pojalle villahaalarin teon, noin talvea ajatellen Novitan ohjeella. Kuvia tulloo, kunhan saan tietokoneeni yhteistyöhön ja työtä pidemmälle kuin ensimmäiseen lahkeeseen. :D

Tänään oli koulussa syntymän jälkeistä hoitotyötä ja imetysohjausta - lokakuun lopussa suuntaamme lapsivuodeosastoille harjoitteluun. Käytiin läpi asioita, mitä täytyy muistaa, kun elektiivisessä sektiossa otetaan lapsi vastaan: Apgar-pisteet, napaverinäyte, napanuoran sitominen yms. Nyt sitä vasta tajuaa, että pääsee ihan oikeaan kätilöharjoitteluun! Tähän asti kun ollaan suoritettu sairaanhoitajaopintoja, joista viime keväänä saatiin jo makua kätilön hommista naistentautien harjoittelussa. En malta odottaa. Meillä on muutama viikko aikaa enää opiskella kaikkia niitä asioita, jotka pitäisi harjoittelussa tietää ja osata. Hjälp. Vähintäänkin varmaan tiputan sen lapsen, kun lääkäri sen mulle ojentaa. :D

Toisaalta, ennen jokaista harjoittelua on ihan samanlainen fiilis ja kuitenkin sitten tehdessä huomaa osaavansa sitten kuitenkin - ainakin pienen harjoittelun jälkeen.

(Tässä välissä kävin kuopimassa naama punaisena yskivän lapsen suusta perunaa.)

Niin. Siis. Harjoittelun lähestyminen. Jännitys. Imetysohjauskoulutus on tenttiä vaille valmis. Ja näillä taidoilla sitten pitäisi osata antaa laadukasta imetysohjausta. Onneksi tosiaan ehtii harjoittelussa vielä harjoitella ennen näyttöä, ja itsellä kokemus 2 muksun imetyksestä. Muutoin olisin ihan pihalla!

...

Ja ei muuta kun treenikamppeita kaivamaan. Bodypump!!