Isänpäivää ja joulutunnelmaa (niin ja harjoittelua).

Hyvää isänpäivää!! Meidän lasten isi sai aamiaisen vuoteeseen, tyylikkäästi pakastimesta nostettua sacherkakkua ja koko pesue suuntasimme puistoon leikkimään ja palloa potkimaan. Kuulostaa kovin kiiltokuvamaiselta, ja tokihan parit itkupotkuraivarit on tänäänkin käsitelty. Esikoinen muun muassa parkui yhteensä tunnin kun ei menty Hesburgeriin vaan ihan omaan kotiin syömään. :))


Kaksi viikkoa on harjoittelussa vierähtänyt. Huh! Pari asiaa olen nyt ainakin tajunnut:
1. Olen täysin oikealla alalla. Rakastan töissä oloa! (Tämä ehkä saattaa laantua muutaman vuoden jälkeen mutta ainakin nyt on motivaatiota :D )
2. Harjoittelu on yhä yhtä rankkaa. Ei itse harjoittelu vielä, mutta ne kaikki mahdolliset kirjalliset työt, tutkimusartikkeleiden pohdinnat ja mokomat tutkimusten esittelyt osastotunnilla. Voi kökkö.
3. Imetysohjausnäyttö jänskättää jo.
4. En ole ehtinyt puoleentoista viikkoon lenkille saatika jumppaan. Tämä niin väsymyksestä kuin tiukasta aikataulustakin.

Jälkimmäiseksi mainittu aiheuttaa suurta turhautumista ja makkaroiden kertymistä vyötärölle. Asiaa ei helpota Frödingen tarjoamat isänpäiväkakkumaistiaiset (villinä veikkauksena tähtäimenä oli mainostaa hoitsuäideille kakkuja joita voi ostaa isille). Myös tyytyväiset potilaat tuovat kohtalaisesti herkkuja. Täytyy alkaa olemaan nirso noiden herkkujen suhteen tai pääsen uudelle kymmenluvulle joulukuuhun mennessä...

Mutta sitä joulutunnelmaa:
Koska tiedän että lahjoja saavat henkilöt lukevat blogiani, en voikaan paljastaa mitä sormet pukin konttiin taikovat. Sen verran voin paljastaa, että plakkarissa on saippuaa, huopavillaa, sukkapuikkoja, lankoja ja kasa ohjeita. Tosin jouluväkertely on vähän vaiheessa, sillä aika ei yksinkertaisesti riitä. Onneksi ennen joululomaa on vielä koulua niin ehtii luennoilla puuhaamaan ;)

Korttejakin aloin tänään väkertelemään ja 3 sain aikaiseksi.