Harjoittelu lapsivuodeosastolla on alkanut. Aivan ihanaa. Ja arvata saattaa että ensimmäisen kuulemani vauvan rääkäisyn jälkeen vauvakuume pamahti hyvin pahasti päälle. Ei hyvä.
Yllä kuvassa minä reilu 24v sitten samaisessa lafkassa.
Ihanaa tosin on, että niitä vauveleita näkee ja kuulee. Paljon. Ekat päivät on mennyt lähinnä ihmetellessä ja perässä juoksiessa, mutta alan saamaan jo aika hyvää touchia kohdun palpoimiseen ja painamiseenkin. Myös Creden otetta pääsin (hellästi?) kokeilemaan. Ja siis tottahan on että opiskelijatyttösen "painaminen" on perhosen hivelyä konkareiden otteiden rinnalla ;)
Nyt vietän ansaittua viikonloppua ja lauantaina palaan taas intoa pihisten takaisin sorvin ääreen. Oman työorientaation voi myös tunnistaa siitä ettei pää toimi noin muuten lainkaan. Esim. eilen vein tytön uimakouluun ja jouduin kääntymään takaisin kun unohdin pyyhkeet. Vielä huomattiin uimahallissa että uimalasitkin jäivät. Tänään ihan vahingossa unohdin auton kaupan parkkikselle kun lähdin kävellen kassien kanssa kotiin (siis se on tossa ihan lähellä se kauppa). Ehkäpä ne osaston maitohöyryt vaikuttaa munkin päähäni imetysdementian lailla :D
Käsityöt on nyt ihan jääneet. Yritin yks päivä bussissa kutoa mutta sain ehkä yhden rivin valmiiksi kun tuli ruuhkabussissa niin ahdasta ettei pitkien puikkojen kanssa enää onnistunut. Kävin ostamassa lankoja joululahjoja varten. Joten varoitus, kaikki lähisukulaiset: pehmeitä paketteja luvassa!
Uih, kuullostaa ihanalta toi sun harjoittelu! Saat tuoksutella päivittäin siellä ihan uusia vauvoja ja katella onnellsia vanhempia :) varmaan päivät hurahtaa nopeesti nyt ainakin alussa kun kaikki on ihan uutta ja jännää!
VastaaPoistaIhana kuva susta murunen :) ja iihanaa tosiaan LVO:lla on <3 -ma
VastaaPoista"Saat tuoksutella päivittäin siellä ihan uusia vauvoja ja katella onnellsia vanhempia :)"
VastaaPoistaNiinno, äidit ja isäthän ne vauvat siellä hoitaa että lähinnä saan vaan ohjata ja ihan välillä pitää sylissä. Vois tulla outoja katseita jos rupeisin tuoksuttelemaan :D
LVO:lla äidin elämä on onnellista, joskus kivuliasta, väsymystä ja ihmettelyä. Imetyksen kanssa saapi pähkäillä, varsinkin jos vauva on joutunut olemaan vastasyntyneiden tarkkailuosastolla ensin ja tottunut pullotuttiin. On ihanaa, välillä on toimintaa mutta pääasiassa hoitajilla hirmunen kiire koko ajan vaikka siellä ihan hiljasta ja rauhallista onkin noin muuten. Kansliassa hirmusesti paperi- ja tietsikkahommia jne. Ohjaustilanteissa saattaa hurahtaa pitkäkin aika (eilen annoin varmaan tunnin imetysohjausta). Ei tarvitse peukkuja pyöritellä :D
Niin ja välillä harmittaa kun ei ehdi antamaan perheille niin paljon aikaa kuin haluaisi. Mutta eikös se hoitotyössä oo aina sama vika.
VastaaPoistaOon kyllä tykännyt tosi paljon!
Ja kiitos kun ootte kommentoineet <3