sunnuntai 16. lokakuuta 2011

No katsopas vain,

johan tässä on taas viikko hurahtanut :))

Ihan ensimmäiseksi: poitsun silmä voi jo oikein hyvin eikä ikinä uskoisi, mitä sille viikko sitten tapahtui.  Uskomatonta miten lapset noin parantuu!

Olen ollut erityisen kouluahdistunut viime viikolla. Ensinnäkin, meillä oli imetysohjauksen tentti (mikä kyllä meni tosi hyvin). Kirja oli niin mielenkiintoinen etten olisi malttanut lopettaa lukemista, vaikken ihan koko monen sadan sivun koealuetta ehtinytkään lukemaan (mikä on ihme, ottaen huomioon kuinka paljon vihaan tentteihin lukemista).
Sitten on taas sitä perusstressiä harjoittelupaikkojen varaamisesta. Meillä on siis kesällä lasten, nuoren ja perheen hoitotyön harjoittelu. Eli siis lastenharjoittelu. Ongelmana vaan on paikkojen vähyys ja hakijoiden valtava määrä. Suapikin sitten pohtia, tehdäkö harjoittelu heti alkuvuodesta (mikä on kyllä tosi hyvä ajankohta, mutta hyvin epätodennäköistä on että saa hyvän harjoittelupaikan - jos siis edes onnistuu harjoittelupaikkaa saamaan). Toinen vaihtoehto on tehdä kesällä, jolloin harjoittelu loppuisi viikkoa ennen juhannusta. Varmasti saa kivemman paikan ja helpommin mutta sittenpä saapi miettiä, miten korvata kesätyörahojen menetyksen.. Möh. Ja kaiken kukkuraksi Kela lähetti juuri kyselyn siitä, miten paljon ajattelin ensi kesänä tienata. No mistä minä sen tietäisin?? Kummallisia nuo Kelan sedät ja tädit.

Oi miten ihanaa olisikaan saada paikka esim. vastasyntyneiden valvontaosastolta. Tosin, nuo paikat menevät ehkä kolmessa sekuntissa. Plus että varausohjelma kökkii, niin omalla tsägälläni lennän ulos koko järjestelmästä just h-hetkellä :D

Olkoon. Yks harkka sinne tänne. Ei se muailmaa kaada. (Huomaatteko, yritän ottaa rennon asenteen.)
Enhän mä siis yhtään stressaa tulevista kaukoharjoitteluista (kun paikkoja ei riitä pk-seudulla, niin pitää lähteä parisen kertaa kaukoon ja se on vähän vaikeasti handlattavissa 2 pienen muksun ja miehen kanssa). Noh, kaipa sitä keinot sitten keksii. On ne ennenkin onnistuneet ne tekemään, miksen siis minä myös.


Okei, aloitin kirjoittamaan romaania.
Aurinkoinen sunnuntaiaamu on näin aloitettu.
¨
PS. Olen ollut tosi laiska käsityösaralla. Villahaalarin lahkeessa tein silmukkalisäysmokan ja kerään malttia purkaa muutaman sentin verran takaisinpäin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti