keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Meidän tyttö oppi uimaan!!

(Ja siis mun pitäisi  lukea juuri nyt koko ajan kamalalla raivolla huomiseen syntymän jälkeisen hoitotyön tenttiin.)

Mutta tottahan toki varttia vaille puolenyön on pakko, siis aivan pakko tulla iloitsemaan oman rakkaansa ensimmäisestä metristä ilman että kädet tai jalat osuu pohjaan. :) Oltiin siis uimakoulussa. Ja yritin lukea siellä altaan reunalla. Ja tuijotin kokoajan tyttöä.

Ja olen maailman lusmuin lusmu. En osaa ottaa itseäni niskasta kiinni. Liiiian paljon opittavaa. Elektiivisessä sectiossa toimimista (siis miten saan sen lapsen lääkäriltä tiputtamatta sitä, miten ihmeessä otan ihan oikeasti sen napaverinäytteen?), mitä vastasyntyneestä tarkkaillaan, millaista ohjausta ja miten perheelle annetaan. Miten seurata äidin palautumista yms. Ja lääkelaskut. Ou nou, unohdin ihan harjoitella! Eli siis niitä vielä hiukkapikkasen pänttäämään ->

Niin ja huomenna viimeinen koulupäivä ennen harjoittelua!! :)
(Ja mitä luultavimmin kaikki asiat selkenee siellä kun oppii käytännön kentällä viisailta kätilöiltä. :)

maanantai 24. lokakuuta 2011

Vimppaa vaille valmis

Piti testata vielä tytyllä ennen kuin uskaltaa päätellä loppuun asti. Ihan kiva siitä tuli vaikka itse sanonkin :) Oli paljon mukavampi ja nopeampi tehdä pyöröpuikolla kuin tasona tuo.

Ostin tänään Novitan sukkalehden! Näperrys siis pian alkakoot ja joulupukin konttiin pehmoiset paketit vie. Ajattelin ostaa Menitasta sellaista "liimaa", millä saa tehtyä sukkien/tossujen pohjaan liukuesteitä. Vois nimittäin ottaa ja kutasta lapsille kerhotossut muiden muassa. (Ja sitten mietitään kauanko innostus kestää, varsinkin kuin harjoittelu alkaa ihan kohta eikä pysty enääkutomaan luennoilla.)

Jos joku tätä käy lukaisemassa, olisi tosi mukavaa jos jättäisitte pientä tervehdystä kommentteihin. :) Vaikka mukava se on itsekseenkin höpötellä, aina kivempi jos tietää että joku edes lukee :D

sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Viikonloppuja!

Taas olen päässyt käsitöiden makuun. Nyt on tulossa ihka ensimmäinen tilaustyöni. Tästä tulee samanlainen mekko kuin mitä aikaisemmassa kuvassa omalla tytölläni. Tyttö oli ihan hämmentynyt kun en kutonutkaan hänelle, vaan kaverille. "Miksei sen oma äiti kudo sitten sille?" sanoi lapsi harmissaan kun jäi ilman pehmoista neulomusta. Siitä päästiinkin keskustelemaan siitä, miten kaikki ei tykkää samanlaisista puuhailuista, kuten esim. käsitöistä.

Harjoitteluun on enää viikko. Jaiks. Yksi tentti olisi ennen sitä. Viime viikolla harjoiteltiin vastasyntyneen elvytystä sun muuta tärkeää. Ja yhä vain ihmettelen, että luultavasti joskus voin olla ihka oikea ammattilainen tällä saralla. Ja imetysohjaajakoulutuskin on näyttöä (ja tentin numeroa) vaille valmis. Hurjaa. Musta tulee ihan oikeasti vielä joskus kätilö! :)

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

No katsopas vain,

johan tässä on taas viikko hurahtanut :))

Ihan ensimmäiseksi: poitsun silmä voi jo oikein hyvin eikä ikinä uskoisi, mitä sille viikko sitten tapahtui.  Uskomatonta miten lapset noin parantuu!

Olen ollut erityisen kouluahdistunut viime viikolla. Ensinnäkin, meillä oli imetysohjauksen tentti (mikä kyllä meni tosi hyvin). Kirja oli niin mielenkiintoinen etten olisi malttanut lopettaa lukemista, vaikken ihan koko monen sadan sivun koealuetta ehtinytkään lukemaan (mikä on ihme, ottaen huomioon kuinka paljon vihaan tentteihin lukemista).
Sitten on taas sitä perusstressiä harjoittelupaikkojen varaamisesta. Meillä on siis kesällä lasten, nuoren ja perheen hoitotyön harjoittelu. Eli siis lastenharjoittelu. Ongelmana vaan on paikkojen vähyys ja hakijoiden valtava määrä. Suapikin sitten pohtia, tehdäkö harjoittelu heti alkuvuodesta (mikä on kyllä tosi hyvä ajankohta, mutta hyvin epätodennäköistä on että saa hyvän harjoittelupaikan - jos siis edes onnistuu harjoittelupaikkaa saamaan). Toinen vaihtoehto on tehdä kesällä, jolloin harjoittelu loppuisi viikkoa ennen juhannusta. Varmasti saa kivemman paikan ja helpommin mutta sittenpä saapi miettiä, miten korvata kesätyörahojen menetyksen.. Möh. Ja kaiken kukkuraksi Kela lähetti juuri kyselyn siitä, miten paljon ajattelin ensi kesänä tienata. No mistä minä sen tietäisin?? Kummallisia nuo Kelan sedät ja tädit.

Oi miten ihanaa olisikaan saada paikka esim. vastasyntyneiden valvontaosastolta. Tosin, nuo paikat menevät ehkä kolmessa sekuntissa. Plus että varausohjelma kökkii, niin omalla tsägälläni lennän ulos koko järjestelmästä just h-hetkellä :D

Olkoon. Yks harkka sinne tänne. Ei se muailmaa kaada. (Huomaatteko, yritän ottaa rennon asenteen.)
Enhän mä siis yhtään stressaa tulevista kaukoharjoitteluista (kun paikkoja ei riitä pk-seudulla, niin pitää lähteä parisen kertaa kaukoon ja se on vähän vaikeasti handlattavissa 2 pienen muksun ja miehen kanssa). Noh, kaipa sitä keinot sitten keksii. On ne ennenkin onnistuneet ne tekemään, miksen siis minä myös.


Okei, aloitin kirjoittamaan romaania.
Aurinkoinen sunnuntaiaamu on näin aloitettu.
¨
PS. Olen ollut tosi laiska käsityösaralla. Villahaalarin lahkeessa tein silmukkalisäysmokan ja kerään malttia purkaa muutaman sentin verran takaisinpäin.

sunnuntai 9. lokakuuta 2011

Syksyinen sunnuntai.

Ihanaa, olen saanut lukijan!! :)


Lapset pelaavat isin kanssa autopeliä pleikalla. Vinkuna ja itku raikuvi, kun toinen voitti. Voi pieniä. :D
Pojalla on silmä aika hurjassa kunnossa. Oltiin menossa kaveripariskunnan ja -lasten kanssa kirkkoon ja lapset juoksi ja peuhasi aivan täpinöissään. Näinpä sitten poika kompastui ja kaatui suoraan leikattujen pensaiden päälle (tiedättehän, kun ne tikut törröttää maasta). Näin vaan miten justiinsa osui silmään ja juoksin ihan paniikissa pojan luo. Äkkiä pipo päästä ja silmää painamaan. Silmäkulmassa vekki, silmäluomessa (sekä ylä- että ala-) verisiä naarmuja. Verta. Paniikki. Mutta itse silmä ihan kunnossa. Siinä oli pikkuisella suojelusenkeli matkassa. <3

Vei sitten mies ystäväpariskunnan miehen kanssa muksun Jorvin päivystykseen, missä vekki liimattiin ja teipattiin. Verenvuoto tyrehtyi hyvin tuolla mun painamisella (jes, kiitos koulutus!). Nyt se vaan on niin reppana tuon ruhjotun silmänsä kanssa. Äitin oma raasu. <3
(Ja ihan näin kevennyksenä, taisivat kuvitella miehestä ja kaverista vähän enemmänkin Jorvissa kuin vain platonista ystävyyttä :)) )

Nyt tilanne rauhoittunut, mutta mihinkäs leijonaemo karvoistaan pääsisi. Ehkä huomenna olen päässyt järkytyksestäni yli. Ja yrittää laittaa mukulat päiväkotiin, vaikka itselläni onkin "vapaapäivä" (lue: ylihuomiseen imetysohjaustenttiin lukemista). Saas nähdä että tämä leijonamamma jättää lapsensa tynnyrin sisään ja jättää lukemisen taas yön pimeille tunneille!!


Ainiin, kaverini tilasi multa tällaisen samanlaisen mekon tyttärelleen (tämä mannekiini on oma 5-vuotiaani).
Aloittelen sitä tässä kun kerkiän talvihaalariltani. Tai siinä vaiheessa kun siihen menee hermot ja kaipaan vaihtelua :)

tiistai 4. lokakuuta 2011

Tänään sen aloitin.

Siis blogin.

24-vuotias. Kahden pienen lapsen (3 & 5 v) äiti. Kätilöopiskelija. Vaimo.
Blogi on sekamelskaa opiskelusta, käsitöistä ja lapsiperheen ihanuuksista ja kurjuuksista.


Aloitin eilen pojalle villahaalarin teon, noin talvea ajatellen Novitan ohjeella. Kuvia tulloo, kunhan saan tietokoneeni yhteistyöhön ja työtä pidemmälle kuin ensimmäiseen lahkeeseen. :D

Tänään oli koulussa syntymän jälkeistä hoitotyötä ja imetysohjausta - lokakuun lopussa suuntaamme lapsivuodeosastoille harjoitteluun. Käytiin läpi asioita, mitä täytyy muistaa, kun elektiivisessä sektiossa otetaan lapsi vastaan: Apgar-pisteet, napaverinäyte, napanuoran sitominen yms. Nyt sitä vasta tajuaa, että pääsee ihan oikeaan kätilöharjoitteluun! Tähän asti kun ollaan suoritettu sairaanhoitajaopintoja, joista viime keväänä saatiin jo makua kätilön hommista naistentautien harjoittelussa. En malta odottaa. Meillä on muutama viikko aikaa enää opiskella kaikkia niitä asioita, jotka pitäisi harjoittelussa tietää ja osata. Hjälp. Vähintäänkin varmaan tiputan sen lapsen, kun lääkäri sen mulle ojentaa. :D

Toisaalta, ennen jokaista harjoittelua on ihan samanlainen fiilis ja kuitenkin sitten tehdessä huomaa osaavansa sitten kuitenkin - ainakin pienen harjoittelun jälkeen.

(Tässä välissä kävin kuopimassa naama punaisena yskivän lapsen suusta perunaa.)

Niin. Siis. Harjoittelun lähestyminen. Jännitys. Imetysohjauskoulutus on tenttiä vaille valmis. Ja näillä taidoilla sitten pitäisi osata antaa laadukasta imetysohjausta. Onneksi tosiaan ehtii harjoittelussa vielä harjoitella ennen näyttöä, ja itsellä kokemus 2 muksun imetyksestä. Muutoin olisin ihan pihalla!

...

Ja ei muuta kun treenikamppeita kaivamaan. Bodypump!!