Astetta stressaavampi päivä

Ei iiihan mennyt putkeen. Siis hoidin mielestäni hyvin. Kaikki meni oikein hyvin. Eikä mitään valittamista. Joskus vain on astetta stressaavampi työ-/harkkapäivä ja tämä oli sellainen. Pääsin syömään päivällistäni klo 20. :)

Ikävä on omia ohjaajiani. On se vaan niin helppoa ja ihanaa kun tietävät, mitä jo osaan ja uskaltavat antaa enemmän vapautta monessa asiassa. Myös tämänpäiväinen ohjaajani (lastenhoitaja) oli ihana ja sain puuhastella hyvin vapaasti. Olin vaan aivan h-moilasena erilaisten käytäntöjen keskellä, kun jouduin yhtäkkiä pyytämään erilaisia asioita aivan eri tavalla ja todistelemaan omaa osaamistani ihan eri sfääreissä. Mutta hyvin se meni ja ehjiä ollaan. Aina henkisesti rankkoja tällaiset erilaiset päivät, kun kaikki tuttu ja turvallinen (omat ohjaajat ja tutut toimintamallit) on poissa. Ja opin paljon uutta, toki. Sitä tässä hakemaan tultiinkin. :)


Sellaista tänään. :D

pientä pakkasta

Ulkona -5 astetta. Jos se talvi jo tulisi? Tosin ensi viikoksi luvattiin taas +6 ja vesisadetta. Tuleekohan tänä vuonna talvea lainkaan...

Jouluista tunnelmaa sen sijaan on haettu muun muassa rentouttavalla kylvyllä kera 14 kynttilän (mies oli lasten kanssa isomummilassa muutaman päivän). Myös joululahjakäsitöitäkin on puuhasteltu. Tänään sormet saivat aikaan monta pientä asiaa moneen pakettiin. Enempää en kerrokaan! Kuvista saapi arvailla.

Mitä harjoitteluun tulee, se on i-ha-naa!! Olen ollut onnesta soikeana, kun imetysohjaukseni on onnistuneesti auttanut äitiä ja vauvaa. Myös imetysohjausnäyttöni  annoin imetyskouluttajalle, joten virallisesti voin nyt sanoa olevani imetysohjaaja. :)  (Onpa monta imetys-sanaa.) 
Elämän pienet ilot! Pääsin vielä ohjaajani kanssa todella hyvään imetyskoulutukseen ja olen äimän käkenä osastomme opiskelijamyönteisyydestä. Varokaa vain, tämä tunkee Jorviin keikalle harjoittelun jälkeen.

PS. Blogger ei näköjään halua tehdä kanssani tänään yhteistyötä, joten tekstit ja kuvat on missä sattuu.

PPS. Ilmeisesti lapsivuodetyöskentely sopii itselleni myöskin siksi että saan siedätyshoitoa vauvakuumeeseeni. Kyllä. Se on parantunut. Miten mukavaa tässä elämäntilanteessa. :)

Isänpäivää ja joulutunnelmaa (niin ja harjoittelua).

Hyvää isänpäivää!! Meidän lasten isi sai aamiaisen vuoteeseen, tyylikkäästi pakastimesta nostettua sacherkakkua ja koko pesue suuntasimme puistoon leikkimään ja palloa potkimaan. Kuulostaa kovin kiiltokuvamaiselta, ja tokihan parit itkupotkuraivarit on tänäänkin käsitelty. Esikoinen muun muassa parkui yhteensä tunnin kun ei menty Hesburgeriin vaan ihan omaan kotiin syömään. :))


Kaksi viikkoa on harjoittelussa vierähtänyt. Huh! Pari asiaa olen nyt ainakin tajunnut:
1. Olen täysin oikealla alalla. Rakastan töissä oloa! (Tämä ehkä saattaa laantua muutaman vuoden jälkeen mutta ainakin nyt on motivaatiota :D )
2. Harjoittelu on yhä yhtä rankkaa. Ei itse harjoittelu vielä, mutta ne kaikki mahdolliset kirjalliset työt, tutkimusartikkeleiden pohdinnat ja mokomat tutkimusten esittelyt osastotunnilla. Voi kökkö.
3. Imetysohjausnäyttö jänskättää jo.
4. En ole ehtinyt puoleentoista viikkoon lenkille saatika jumppaan. Tämä niin väsymyksestä kuin tiukasta aikataulustakin.

Jälkimmäiseksi mainittu aiheuttaa suurta turhautumista ja makkaroiden kertymistä vyötärölle. Asiaa ei helpota Frödingen tarjoamat isänpäiväkakkumaistiaiset (villinä veikkauksena tähtäimenä oli mainostaa hoitsuäideille kakkuja joita voi ostaa isille). Myös tyytyväiset potilaat tuovat kohtalaisesti herkkuja. Täytyy alkaa olemaan nirso noiden herkkujen suhteen tai pääsen uudelle kymmenluvulle joulukuuhun mennessä...

Mutta sitä joulutunnelmaa:
Koska tiedän että lahjoja saavat henkilöt lukevat blogiani, en voikaan paljastaa mitä sormet pukin konttiin taikovat. Sen verran voin paljastaa, että plakkarissa on saippuaa, huopavillaa, sukkapuikkoja, lankoja ja kasa ohjeita. Tosin jouluväkertely on vähän vaiheessa, sillä aika ei yksinkertaisesti riitä. Onneksi ennen joululomaa on vielä koulua niin ehtii luennoilla puuhaamaan ;)

Korttejakin aloin tänään väkertelemään ja 3 sain aikaiseksi.

Tunnustus

Sain ensimmäisen tunnustukseni Sandran tekemää -blogin Sandralta.

Nyt siis olisi tarkoitus:

1. Kiittää tunnustuksen antajaa

2. Antaa tunnustus kahdeksalle bloggaajalle.

3. Ilmoittaa näille kahdeksalle tunnustuksesta.

4. Kertoa kahdeksan satunnaista asiaa itsestäni.

1. Kiitos, Sandra! <3

2. En tunne bloggaajia ja seuraan niitä hirmuisen vähän. Sanotaan nyt niin, että jos joku tänne eksyy (siis tosiaan eksyy koska mulla on mahtavat 2 lukijaa), saa tämän ottaa itselleen ihan hyvällä omallatunnolla, kunhan laittaa mulle siitä tähän kommentin :)
3. Ilmoitettu on.
4.
4.1. Kynsilakka ei pysy mulla hyvänä muutamaa tuntia pidempään (siis kun en ole töissä)
4.2. Alani vuoksi en saisikaan pitää töissä kynsilakkaa
4.3. Rakastan suklaata (ylläripylläri)
4.4. Olen aika hikke koulussa (en edes kehtaa kertoa keskiarvoani).
4.5. Mieheni puhuu juuri joistain ilmanpaineista ja bareista ja että 1km:n vedensyvyydessä ihminen rusentuisi. Ymmärrykseni raja loppui siinä kohdassa kun se laskeskeli Mariaanien haudan painetta.
4.6. En ole yhtään tieteellisesti orientoitunut. Rakastan käytännön työtä, harjotteluita ja käsillä tekemistä.
4.7. Tykkään yövuoroista (enkä siis pelkästään paremman liksan vuoksi).
4.8. Pääni räjähtää jos en huomenna pääse lenkille. Lonkka on vihoitellut jo parisen viikkoa ja vihdoin rauhoittunut.

Harjoittelun huumaa

Harjoittelu lapsivuodeosastolla on alkanut. Aivan ihanaa. Ja arvata saattaa että ensimmäisen kuulemani vauvan rääkäisyn jälkeen vauvakuume pamahti hyvin pahasti päälle. Ei hyvä.

Yllä kuvassa minä reilu 24v sitten samaisessa lafkassa.

Ihanaa tosin on, että niitä vauveleita näkee ja kuulee. Paljon. Ekat päivät on mennyt lähinnä ihmetellessä ja perässä juoksiessa, mutta alan saamaan jo aika hyvää touchia kohdun palpoimiseen ja painamiseenkin. Myös Creden otetta pääsin (hellästi?) kokeilemaan. Ja siis tottahan on että opiskelijatyttösen "painaminen" on perhosen hivelyä konkareiden otteiden rinnalla ;)

Nyt vietän ansaittua viikonloppua ja lauantaina palaan taas intoa pihisten takaisin sorvin ääreen. Oman työorientaation voi myös tunnistaa siitä ettei pää toimi noin muuten lainkaan. Esim. eilen vein tytön uimakouluun ja jouduin kääntymään takaisin kun unohdin pyyhkeet. Vielä huomattiin uimahallissa että uimalasitkin jäivät. Tänään ihan vahingossa unohdin auton kaupan parkkikselle kun lähdin kävellen kassien kanssa kotiin (siis se on tossa ihan lähellä se kauppa). Ehkäpä ne osaston maitohöyryt vaikuttaa munkin päähäni imetysdementian lailla :D

Käsityöt on nyt ihan jääneet. Yritin yks päivä bussissa kutoa mutta sain ehkä yhden rivin valmiiksi kun tuli ruuhkabussissa niin ahdasta ettei pitkien puikkojen kanssa enää onnistunut. Kävin ostamassa lankoja joululahjoja varten. Joten varoitus, kaikki lähisukulaiset: pehmeitä paketteja luvassa!